Suomen jalkapallon tila on myllerryksessä. Palloliiton visio 2020 muutti heidän omaa nakökulmaansa pelaajakehitykseen ja nyt ovat vuorossa kaikki jalkapalloseurat. Fakta on se, että olemme jääneet kehityksessä jälkeen monista huippu maista niin valmennuksen laadun, koulutuksen kuin pelaajakehityksen osalta. Emme ole ymmärtäneet sitä kuinka tärkeätä on panostaa Grassroots valmennuksen laatuun.
Kuulemme jatkuvasti kysymyksiä siitä, missä meidän lahjakkaat nuoret pelaajat ovat ja ihmettelemme missä on ongelma. Ongelma on yksinkertaisesti siinä, että meidän valmentajien taso ei riitä kouluttamaan pelaajista huippuja. Tämä ei ole henkilökohtainen loukkaus ketään vastaan, sillä itsekin kuulun varmasti alempaan keskikastiin mitä valmentamiseen tulee. Kokkolalaisena tätä on tietysti vaikea myöntää, koska yleensähän sieltä tulee kovia ja itsevarmoja tyyppejä. Nykyään syytämme myös yhteiskuntaa nykynuorten tilasta ja kulttuurin puuttumisesta. Täytyykö meidän alentua edes tuollaiseen ajatteluun? Sallimme usein itselle ajatuksen siitä, että ongelma on ennemmin lapsissa kuin opetuksen laadussa. Nykyään emme uskalla antaa lapsillemme edes kunnolla negatiivista palautetta, sillä joku voi pahoittaa mielen.
Paras motoristen taitojen oppimisaika on 7-11 vuoden iässä. Kaikki asiat mitä lapset oppivat näiden vuosien aikana tulevat vastaan aikuisiässä. Nämä ikävuodet ovat parasta aikaa oppia kaikki perustaidot mm. tasapaino, ketteryys, liiketiheys, liikkuvuus, kimmoisuus ja lajitaidot. Ja mikä tärkeintä, he oppivat tärkeimmät arvot, miten ollaan hyvä ihminen!
Nämä ikävaiheet ovat siis tulevan huippuyksilön kehitykselle tärkeitä. Pelkästään tämä fakta pitäisi avata kaikkien silmät siihen, että parhaimmat valmentajat tulisi työskennellä näissä ikäluokissa.Väitän, että näin ei varmastikaan ole! Espanjan valmennuksen laadusta kertoo se, että siellä kyseisten ikäluokkien valmentajat omistavat Pro Lisenssin.
Onneksi Palloliitto on kuitenkin myös huomannut asian ja uudistavat omaa valmentaja koulutustaan tasokkaammaksi. Kurssien sisältöjä en tiedä, mutta toivottavasti pystyvät kouluttamaan valmentajia, jotka ymmärtävät millä tavalla lapset oppivat ja antavat lapsen itse ratkaista tapahtumat kentällä.
Valmennuksen laatu ruohonjuuri tasolla on äärimmäisen haastavaa ja olemme vuosikymmeniä tuhonneet meidän potentiaalisia tulevaisuuden tähtiä. Jos katsomme esimerkiksi meidän koulujärjestelmää tai musiikinopetuksen laatua niin ei siellä sallita kenen tahansa vapaaehtoisen tulla opettamaan lapsille viulun soittoa tai pitämään oppitunteja sillä perusteella, että on kiinnostunut matikasta. Miksi me annamme tämän tapahtua jalkapallossa? Tiedän, että vapaaehtoisia tarvitaan, mutta seuroilla tulisi ainakin olla erittäin hyvä systemaattinen laadunvalvonta järjestelmä vapaaehtoisen osalta.
Menestys vs pelaajakehitys
Tässä tullaan tilanteeseen missä seurojen ja valmentajien tulisi miettiä omat tavoitteensa, pidemmällä tähtäimellä. Täällä voittamisella ei ole suurtakaan merkitystä vaan jatkuva yksilön kehittäminen, jota seurataan erittäin tarkasti. Olin eilen U9 joukkueen palaverissa, jossa pelaajat ensimmäisen kerran asettivat itselleen henkilökohtaisia kehittämiskohteita neljältä osa-alueelta, joita he tarkastavat neljän viikon välein. Seura uskoo vahvasti uuteen pelaajakehitysmalliin ja on luonnut itselleen vision, strategian miten tavoitteeseen pääsee, filosofian ja arvot joiden pohjalta he
toimivat.
Suomessa uuden kulttuurin ja järjestelmän luominen vaatii siis enemmän huippuvalmentajia. Mikä tarkoittaa, että koko järjestelmä vaatii enemmän tukea valtiolta tai veikkaukselta, joka taitaa tehdä noin 250miljoonaa voittoa per annum. Tähän mennessä ns. entiset huippupelaajat eivät ole halunneet aloittaa Grassroots valmennuksessa, koska arvostus on ollut huonoa ja rahavirta sinne on ollut erittäin heikkoa. Tarvitsemme muutoksen ruohonjuuritasolle. Emme voi vain seistä apaattisena tämän kriisin ympärillä vaan ryhtyä muuttamaan nykystandardeja Grassroots toiminnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti