Sunnuntai päivä oli veikkausliigassa merkityksellinen päivä monen joukkueen ja pelaajan osalta. VPS varmisti pronssimitalit erittäin vaiherikkaan kauden jälkeen ja usea pelaaja saa kaulaansa uransa ensimmäisen mitalin viimeisen pelin jälkeen. Onnittelut siitä! Hienoa on myös se, että Vepsu, Vaasa ja kannattajat saavat pitkän mitalittoman jakson jälkeen europelit Hietalahden jalkapallostadionille, mikäli UEFA sen sallii. Vepsun voiton myötä Maarianhamina IFK ja FC Lahti putosivat lopullisesti ulos himmeimmän mitalin karattua viime metreillä. Jossiteltavaa varmasti löytyy, mutta pitkässä sarjassa joukkueet ansaitsevat täysin sen paikan sarjataulukossa, jossa ovat kauden loputtua.
Sunnuntai oli myös tavallaan aika surullinen päivä. Useiden hienojen pelaajien jalkapalloura saattoi nähdä päätöksen vaikka vielä yksi kierros on pelaamatta.Ne pelaajat tuntevat varmasti sydämessään, että tämä oli nyt tässä. FC Hongan kaksikko Peltonen&Koskinen saivat hienot läksiäiset omalla kotikentällään, joka varmasti jää heidän mieleensä. Itse sain pelata omalla FC Hongan uralla heidän kanssaan ja voin sanoa niistä ajoista jäi todella hienot muistot. Tupe on tehnyt aivan uskomattoman hienon uran maalivahtina ja Sampo edustaa rohkeaa ja modernia laitapuolustajaa, jollaista jokainen joukkue tarvitsee. Jyrki Saranpää on sitten oma lukunsa. Lapuan ensimmäinen lahja suomalaiselle jalkapallolle. Tämä toinen on Arttu Seppälä, joka myös pelasi Vepsussa. Historian havinaa nähtiin, kun Lapuan Inzaghi ja Gattuso pelasivat kärkiparina yhdessä veikkausliiga ottelussa ja siinä ottelussa Jykä taisi jopa tehdä maalin. Jyrki on äärimmäisen luotettava pelaaja, tietää omat kykynsä jalkapalloilijana ja osaa käyttää oman potentiaalin 110%sti. Iältään (30v) alkaisi olemaan parhaassa jalkapalloilijan iässä, mutta siviilityö vei voiton liigapelaajan statuksesta.
Parhaimmillaan jalkapalloijan ura kestää 15vuotta +-3vuotta, mutta on tärkeää pysähtyä miettimään hyvissä ajoin mitä peliuran jälkeen aikoo tehdä. Osa pelaajista ymmärtää sen, että opiskella pitää, jos aikoo selvitä elämästä jalkapallon jälkeen. Eikä sekään tee aina autuaaksi. Talouden alamäki on aiheuttanut sen, että työpaikkoja vähennetään ja suomalaisesta jalkapallosta ei vain tällä hetkellä löydy työtä kaille potentiaalisille ex-ammattilaisille. Kaikista pelaajista ei tule valmentajia tai seurajohtajia, mutta seurojen tulisi yrittää löytää ne potentiaalisimmat pelaajat, jotka pystyisivät viemään omaa seura/juniorotyötä eteenpäin. Junnufutiksessa työ/valmennus kuormittaa aivan liikaa tiettyjä valmentajia tai henkilöitä. Toivon, että edes osa näistä pelaajista, jotka nyt lopettavat oman jalkapallouran löytävät paikan junnfutkisen puolelta, silllä emme voi päästää kaikkea sitä tärkeää pääomaa pois lajin parista, jonka he omaavat.
Junnut vs Edustus?
Taloudellisten seikkojen takia ry eli juniorit ovat eriteltynä edustusjoukkueesta eli Oy:stä. Jos oy katuu niin ry pystyy jatkaa toimintaansa ihan normaalisti. Oma mututuntuma on, että tähän päivään asti näiden välillä on ollut liian iso kuilu. Yhteistä linjaa on ollut vaikea löytää. Kaikki toivottavasti ovat sitä mieltä, että omia junioreita pitää saada edustusjoukkueeseen, mutta miten se tehdään. Usein ei nähdä, että panostus olisi kannattavaa ja järkevää. HJK ja TPS on mm. näyttänyt, että se kannattaa.Junioriseura on kuin tehdas ja edustujoukkue saa hihnalta sen lopputuotteen. Tehtaanjohtajan tulisi olla kiinnostunut vähintääkin laadusta minkä hän tehtaalta saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti